Dalmatiankoirien LUA-projekti

Miksi dalmatiankoira muodostaa herkemmin uraattikiviä kuin muunrotuiset koirat? Mitä se käytännössä tarkoittaa, jos koirani sairastuu uraattikiviin? Miten voimme pyrkiä parantamaan rodun tilannetta uraattikiviongelman suhteen? Yritän vastata tässä kirjoituksessa näihin kysymyksiin parhaani mukaan.

Dalmatiankoirilla on erityinen geenivirhe, joka vaikuttaa virtsahapon aineenvaihduntaan. Tämä geeni on löydetty lähes sata vuotta sitten. Vuonna 1930 tehdystä dalmatiankoira-collie – risteytyksestä syntyi pentuja, joilla kaikilla oli normaali virtsahapon aineenvaihdunta. Tämä tarkoittaa sitä, että dalmatiankoiran on oltava homotsygoottisesti resessiivinen tuon geenin suhteen eli dalmatiankoiralla on kaksi kopiota resessiivisestä (=väistyvästä) mutatoituneesta geenistä. Tämä geeni periytyy samoin kuin dalmatiankoiran pilkkujen värityksen määräävä geeni. Mustapilkkuisuus on dominantti, ruskeapilkkuisuus on resessiivinen. Jos risteytät mustapilkkuisen (molemmat geenikopiot dominanttia mustapilkkuisuutta [BB]) ja ruskeapilkkuisen (molemmat geenikopiot resessiivistä ruskeaa [bb], on ainoa mahdollinen lopputulos mustapilkkuinen pentu, joka periyttää myös ruskeaa pilkkua [Bb].

Sama koskee geeniä, joka ohjaa virtsahappoaineenvaihduntaa. Normaalit eli geneettisesti terveet koirat SLC2A9 geenin suhteen ovat dominantteja [NN] ja voivat näin ollen periyttää vain N-geeniä. Perus dalmatiankoiralla taas on resessiivinen mutatoitunut pari [hu/hu]  ja näin ollen se voi periyttää vain hu-geeniä. Pentu perii molemmilta vanhemmiltaan yhden geenin tästä geeniparista. Jos risteytät esim. collien ja dalmatiankoiran, ainoa mahdollinen lopputulos on pentu, jolla on normaali virtsahapon aineenvaihdunta, N/hu, jossa N on saatu collielta ja hu dalmatiankoiralta. Yksi N-geeni takaa sen, että koira on ilmiasultaan (fenotyyppi) terve, eli sillä on normaali virtsa-aineenvaihdunta. N/hu koira taas periyttää sekä N että hu -geeniparia ja jokaisella pennulla on 50/50 mahdollisuus saada joko N tai hu tältä vanhemmaltaan.

Useimmat dalmatiankoirien terveyskyselyt, eläinlääkäriraportit sekä tutkimukset osoittavat, että virtsahappoon liittyvät virtsakivivaivat ovat ongelma dalmatiankoirilla rotuna ja että vaiva on kohtalaisen yleinen. Eri tutkimuksista (kansainvälisiä) tulee erilaisia tuloksia, mutta yleisesti uskotaan, että vajaasta 10 % :sta niinkin suureen lukuun kuin 30 % dalmatiankoirista voivat kärsiä uraattikide ja/tai -kiviongelmista jossain vaiheessa elämäänsä. Todellinen luku on kasvattajien, eläinlääkärien ja tutkijoinen väittelyn kohde. On lähes mahdotonta saada täysin oikeaa vastausta, koska dalmatiankoirapopulaation todellista määrää on kovin vaikea arvioida ja tiedon kerääminen yksittäisiltä koiranomistajilta on hankalaa. Käytännössä kaikki muut dalmatiankoirat, paitsi risteytysprojektin tervettä geeniä kantavaksi geenitestatut jälkeläiset, ovat genotyypiltään sairaita. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki koirat sairastuisivat elämänsä aikana. Suurin osa dalmatiankoirista on kuitenkin kliinisesti terveitä, mutta riski on olemassa.

Sairaus ei ole pelkästään dalmatiankoirien ongelma. Vuonna 2010 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan myös venäjänmustaterriereillä on sama geenimutaatio kuin dalmatiankoirilla, joskin tuossa rodussa genotyypiltään terveiden osuus on vielä kohtalaisen korkea, noin 49% kun taas dalmatiankoirilla oletettavasti genotyypiltään terveitä on 0%, risteytysprojektin jälkeläisiä lukuunottamatta. Dalmatiankoirien varsinainen takaisinristeytysprojekti alkoi vuonna 1973, kun Dr Robert Schaible teki alkuperäisen risteytyksen. Pentueen isä oli AKC rekisteröity pointteri CH Shandown’s Rapid Transit (kuvassa vas.) ja emä niinikään AKC rekisteröity dalmatiankoira Lady Godiva kuvassa oik.).










Näiden jälkeläinen on LUA-dalmatiankoirien kantaäiti Stocklore Hybrid (alla).











Myöhemmin käytettiin AKC rekisteröityjä dalmatiankoiria näiden alkuperäisen yhdistelmän jälkeläisten kanssa. Ensimmäiset kolme astutusta (joita kutsutaan takaisinristeytykseksi), tuottivat jälkeläisiä yleisesti jakaumalla puolet LUA-pentuja ja puolet HUA-pentuja. LUA- ja HUA-takaisinristeytyspennuilla oli kymmenkertainen ero niiden virtsahapon kreatiniinin suhdeluvussa. Tänä päivänä on olemassa yksinkertainen geenitesti, jolla voidaan tunnistaa LUA- geeni. Nyt alkuperäisen risteytyksestä on jo yli 15 sukupolvea ja näillä jälkeläisillä on sukutaulussaan 99,8% AKC rekisteröityjä dalmatiankoiria. Niiden DNA on 99,8% dalmatiankoirilta ja sillä perusteella LUA/HUA jälkeläisiä ei voi enää erottaa geneettisesti muista AKC rekisteröidyistä dalmatiankoirista. Tekstissä painotetaan nimenomaan AKC rekisteröintiä, koska risteytysprojektin koirien rekisteröinti oli aluksi mutkallista kun AKC ei ollut niitä halukas rekisteröimään. Toinen amerikkalainen kenneljärjestö UKC oli suopeampi rekisteröinneissä, mutta se ei ole FCI:n tunnustama kenneljärjestö kuten AKC. UKC rekisteröidyn koiran rekisteröinti muualla maailmassa on siis huomattavasti hankalampaa, joissain maissa jopa mahdotonta.

Eurooppaan ensimmäiset LUA-dalmatiankoirat saapuivat vuonna 2010. Kaunis ruskeapilkkuinen narttu Fiacre’s First and Foremost asui pari vuotta Walesissa jalostuslainassa (1 pentue, jossa 2 LUA-pentua) Tyrodal-kennelissä ja käväisi näyttelyissäkin hienolla menestyksellä. LUA-pentueita on syntynyt Euroopassa jo useampia eri kasvattajilla. LUA-edelläkävijöitä ovat dalmatiankoirakennelit Tyrodal (Bitannia), Dalstorm (Britannia) ja Somora’s (Saksa). Koska projekti on valtavan suuri eikä tuloksia synny hetkessä, on tärkeää että yhä useampi kasvattaja kiinnostuisi tästä rodun terveyttä edistävästä asiasta. Tällä hetkellä Euroopan tunnetuin LUA-jalostusuros on niinikään USA:sta vuonna 2010 tuotu Stocklore Wizard of the Forrest ’Merlin’. Sillä on useampi pentue ympäri Eurooppaa. Olen seurannut tätä projektia jo pitkään ja yksi kasvatukseni tavoitteista oli jonain päivänä saada tämä geeni myös Suomeen. Vuonna 2012 kevättalvella sitten syntyi Merlinille pentue Somora’s kenneliin (emä Everwood Daisy Peach), josta toin itselleni ensimmäisen LUA-pennun. Somora’s Forrest Ranger, ’Felix’. Tuonti on aina riski, koska eihän sitä voi tietää, onko koira muilta osin terve. Lisäksi luonnekin pitää olla jalostusta ajatellen kohdillaan. Minulla kävi hyvä tuuri ja Felix oli sopusuhtainen, terverakenteinen, terveeksi tutkittu ja lempeäluonteinen pojanjässikkä. Felix kävi myös muutaman kerran näyttelyissä ja todettu erinomaiseksi rotunsa edustajaksi. Felixillä on yhteensä 3 pentuetta: Aboensis F, Lanaco's E sekä yksi pentue Ruotsissa. Felix menehtyi valitettavaan akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan 7 vuoden iässä. Koska halusin varmistaa, ettei kyse ole perinnöllisestä vaivasta, avautin Felixin ja vastausten perusteella kyse oli yksilöllisestä munuaisten toimintahäiriöstä. Onneksi minulla on kotona Felixin poika Vode, jolla jo myös on jälkeläisiä useampi polvi.

Uraattikivet eivät ole mikään pikku juttu, jotka voidaan aina välttää pelkällä puriinien laskemisella. Ne ovat hyvin kivuliaita koiralle ja pahimmassa tapauksessa koira voi menehtyä, jos kiviä ei diagnosoida ja leikata ajoissa. Kerran kiviin sairastuneella on hyvin suuri riski muodostaa niitä uudestaan ja joutuu yleensä syömään erikoisruokaa lopun elämäänsä. Omilla koirillani ei onneksi ole uraattikivivaivoja ollut, mutta parilla kasvatillani ja muutamalla tutulla koiralla on. Kuten aina jalostuksessa, huomioon otettavia asioita on paljon. LUA-geeni ei saa viedä huomiota muusta terveydestä tai luonteesta vaan sen tulee olla osa jalostusohjelmaa. Projektilla on myös paljon vastustajia ympäri maailmaa. Ajattelemattomimmissa puheissa LUAkoiria pidetään sekarotuisina, jotka pilaavat rodun. Euroopasta löytyy mm. kasvattaja, joka ajaa LUA-koirien rekisteröintikieltoa. Surullisinta on, että hän itse on eläinlääkäri. Tämä on yksi syy, miksi LUA-koirien terveystarkastuksia pidetään ensiarvoisen tärkeinä ja niistä pidetään kirjaa. Projekti on saanut tuulta purjeisiin kuluneen muutaman vuoden aikana ja yhä useampi kasvattaja on ottanut LUAn mukaan jalostustyöhönsä. Tämä on todella ilahdusttavaa ja toivon, että tulevaisuus pehmentää rajataistelua vielä lisää. Kyse on kuitenkin meille kaikille rakkaasta rodusta.

Lyhenteiden selityksiä:
LUA ja NUA termeillä tarkoitetaan samaa asiaa, eli tervettä geeniä
LUA – Low Uric Acid
NUA – Normal Uric Acid
HUA – High Uric Acid
N/hu – Normal/high uric
N/N – Normal/Normal
hu/hu – high uric/high uric
AKC – American Kennel Club
UKC – United Kennel Club
FCI - Fédération Cynologique Internationale

Linkkejä:
http://www.luadalmatians.com/
https://luadalmatians-world.com/enus/

Aboensis LUA-pentueet ja niiden LUA-pennut

Aboensis F (3 N/hu): Forrest Gump, Fiddler On The Roof, Femme Fatale
Aboensis G (4 N/hu): Gem Of Forrest, Guardian Angel, Gift Of Fortune, Glimmer Of Hope

Aboensis H (4 N/hu): Harry Potter, Hashtag Forrest At Perditas, Huckleberry Finn, Hope Summers

Aboensis M (2 N/hu): Mystic Way's Charizard, Mystic Way's Primarina

Aboensis K (2 N/hu): Kaunis Lotta, Kersantti Karoliina

Aboensis N (5 N/hu): Northern Star, Nature's Art To Forrest, Noonday Aurora Borealis, Nordic Wonder, Nonstop Shining Sky

Aboensis R (2 N/N 5 N/hu): Run Forrest Run N/N, Run To The Stars N/N, Run Into The Wild N/hu, Run Around The World N/hu, Run Through The Jungle N/hu, Run With The Wind N/hu, Run Towards Your Dreams N/hu

+358 44 985 3785

Turku Finland

©2020 by Aboensis Dalmatians